Moikka. Me ollaan Taru ja Hanna. Taru työskentelee Hyriassa Valma-valmentajana ja Hanna Hyria säätiössä työvalmentajana nuorten Green Care pajalla. Kuulumme kumpikin säätiön kv-tiimiin, jonka tehtävänä on kehittää säätiön kansainvälistä toimintaa. Kansainvälisyys säätiössä on toteutunut mm. EVS-vapaaehtoisten (nykyisin ESC) kautta, tarkoittaen että vapaaehtoiset ovat työskennelleet säätiön eri valmennusympäristöissä yhdessä ohjaajien ja asiakkaiden kanssa. Meillä KV-tiimiläisillä on kuitenkin arjen kokemuksien kautta tullut haaveeksi kehittää kansainvälistä toimintaa siihen suuntaan, että meidän asiakkaat/nuoret uskaltautuisivat itsekin lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin. Monet meidän nuorista eivät ole ehkä koskaan käyneet ulkomailla, joten on mielestämme ymmärrettävää, että ensimmäinen matka ulkomaille aivan yksin voi tuntua suurelta ja pelottavaltakin askeleelta, jota voi olla vaikea ottaa. Tästä syystä lähdimme Tarun kanssa tutustumaan Espanjalaiseen järjestöön, AJ Inter:iin, jolla on kokemusta laadukkaiden nuorisovaihtojen järjestämisestä. Nuorisovaihtojen toteuttamisessa on erittäin tärkeää löytää luotettavat kumppaniorganisaatiot, jotta säästytään ikäviltä yllätyksiltä. Muunmuassa tämän takia on tärkeää tavata mahdolliset kumppanit kasvotusten.
Nuorisovaihto tarkoittaa tapahtumaa, mihin osallistuu vähintään kahdesta maasta yhteensä kahdeksan nuorta ja kaksi ohjaajaa, mutta useammin maita ja nuoria on mukana enemmän. Nuorisovaihdot kuuluvat erasmus+ ohjelmaan ja ovat EU:n rahoittamia. Tästä linkistä voit käydä lukemassa lisää aiheesta.
 |
Aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä valmiina matkaan. |
Matkan alussa saimme tiedon Laura Heikkilältä, joka toimii monien muiden työtehtäviensä lisäksi KV-toiminnan koordinaattorina, että AJ Interin hakema nuorisovaihtoprojekti toteutuu ensi syyskuussa täällä Espanjassa. Olimme tässä projektissa yhtenä kumppanina ja ensi syyskuussa pääsemme mukaan säätiön nuorten kanssa toteuttamaan nuorisovaihtoa täällä Jerezissä. Matkan suunnitelma tätä myötä tarkentui ja pääsimme suunnittelemaan yksityiskohtia projektin järjestäjän kanssa kasvotusten.
Matkapäämäärämme oli siis Etelä-Espanjassa sijaitseva Jerez de la Frontera. Sinne ei löytynyt helposti suoria lentoja, joten jouduimme lentämään Frankfurtin kautta Sevillaan ja jatkamaan sieltä junalla Jereziin. Lähtö oli 6.15, joten starttasimme Hyvinkäältä jo n.3.30., jotta olisimme hyvissä ajoin lentokentällä. Lentokentällä lähtöselvitys tehtiin sellaisella pömpelillä, mikä ei tietenkään Hannalla aluksi toiminut. Emme myöskään meinanneet päästä turvaporteista turvatarkastukseen ja meillä oli tietenkin vielä vettä puolilitraa jäljellä ja Hannalla kaksi sytytintä turvatarkastuksessa sekä Taru onnistui saamaan hälytykset päälle turvaporteista. Käsimatkatavaroihimme tehtiin asiaankuuluvasti pyyhkäisytestit. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja pääsimme turvaisasti Frankfurtiin.
 |
| Lentokoneessa |
Frankfurtissa kone Sevillaan oli myöhässä kaksi ja puoli tuntia, joten palloilimme kentällä ja yritimme aloittaa tämän blogin kirjoitusta, mutta jostain syystä emme päässeet kirjautumaan lentokentän Wifiin. Lentokentällä oli todella kallista, mutta nälän pakottamina ostimme annossalaatit hintaan 7,50 ja se oli todella SALAATTIA, kuivaa sellaista. Proteiini tarpeen täyttöön löysimme taxfree-myymälästä tuliaisiksi tarkoitettuja saksalaisia suolaisia salamimakkara pötköjä.
 |
| Keksi |
Ensimmäisen lennon herkkukeksi. Oli ihan hyvää, Hanna sai kaksi koska Taru ei syö viljaa.
Sevillan lentokentältä jatkoimme matkaa juna-asemalle bussilla. Bussipysäkki löytyi heti lentokentän ovien edestä ja bussi on linja EA (4€/hlö), joka haki saapuvia matkustajia sujuvasti. Bussilippujen myyjän valveutunut turistihaukkasilmä bongasi meidät välittömästi ja lippujen myyjä koetti sekoittaa päätämme ottamalla ojentamamme 20€ setelin ja vaihtamalla sen kympiksi samalla höpöttäen jotain ja ikään kuin unohtaen että olimme antaneet 20€. Mutta eipä onnistunut huijaamaan! Matkalla saa olla tarkkana ja on hyvä ottaa pikkurahaa käteisenä mukaan, jotta voi maksaa tasarahalla asioista.
 |
| Juna-asema |
 |
| Juna-asemalla |
Poistuimme bussista Estación Santa Justassa, juna-asemalla. Junaliput pystyi ostamaan automaatista, mutta automaatti kysyi passia, mikä hieman skeptisiä suomalaisnaisia ihmetytti. Turvaisampaa oli mielestämme ostaa liput ihan perinteisesti lippuluukulta, kun sellaisia kerran vielä on olemassa. Junamatka Sevillasta Jereziin kesti noin tunnin.
Jerezissä meitä vastssa oli Hande, Aj Interin työntentekijä, sekä Eu, ESC-vapaaehtoinen. Tervehdyksien, kuulumisien ja seuraavan päivän aikataulun varmistamisen jälkeen he auttoivat meidät taksiin ja ohjeistivat taksin viemään meidät hotellillemme.
Hotellilla köllöttelimme hetken, mutta pakkohan se oli lähteä katselemaan kaupunkia. Kävelimme pikkulenkin aivan turisteina.
 |
| suihkulähde |
Bongasimme paljon suihkulähteitä, joiden äärellä oli mukava viilentyä.
Jerez de la Frontare on valittu vuonna 2018 Euroopan hevoskaupungiksi ja joka puolella kaupunkia löytyikin erilaisia hevospatsaita.
 |
| yksi monista hevospatsaista |
Kaupungissa oli paljon kauniita yksityiskohtia, kaivonkannet oli mm. koristeltu söpöillä sydämillä.
 |
| kaivonkansi |
 |
| menu |
15 tuntia kertyi lopulta matkustusaikaa ja kaiken alun (3h) ihmettelyn jälkeen löysimme mukavan ravintolan, josta tilasimme ruokaa. Hanna söi grillattua possua ranskalaisilla ja salaatilla ja Taru härän häntää ranskalaisilla. Taru suosittelee Rapo de toro al xerez, Hanna ei suosittele tilaamaansa possua, oli liian kuivaa.
 |
| Graffitiseinä |
Vielä ruokailun päätteeksi käytiin pienessä kaupassa ostamassa vesikanistereita ja matkalla kuljimme ohi upean graffitiseinän. Hyriahuppari tuntui olevan hieman turha täällä kuumuudessa (+32c).
 |
| Liikaa näissä keleissä |
